Minulta on useasti kysytty miten päädyin hoitamaan ihmisten jalkoja ja mistä JalkaHarmonia sai idean nimeensä?

Matkani jalkojenhoitajaksi on ollut pitkä. Ensimmäiseltä koulutukseltani olen parturi-kampaaja, allergiat alkoivat piinamaan viimeisenä opiskeluvuotena. Koulutus ei sentään ole mennyt hukkaan, sakset pysyvät hyppysissä vieläkin ja satunnaisia hiustenleikkauksia olen tehnyt. Heti perään opiskelin lähihoitajaksi syventäen lapsiin, nuoriin ja perheisiin. Valmistuin 1996, silloin työtilanne ei ollut yhtä hyvä kuin tänä päivänä. Kyllästyin puolen vuoden pesteihin ja lähdin sinne missä tuolloin oli töitä.

Elektroniikka, kännykät ja vakituinen työpaikka. Työskentelin tiiminvetäjänä Tikkakoskella Nokian alihankkijalla, toimin myös työpaikkamme luottamusmiehenä. Sieltä matka jatkui Nokialle Saloon. Kokosin aluksi matkapuhelimia. Osaston luottamusmieheksi siirtyessäni aloin romuttamaan epäkuranttia tavaraa ja pakkasin lähetyksiä matkaan.

Lapsia siunaantui kolme, joita hoidin vajaa 8 vuotta kotona. Erinäisten vaiheiden jälkeen palasin työelämään hieman suunniteltua aiemmin. Tällä kertaa päiväkotiin Pirkkalaan. Samaan aikaan kävin metsurin opintoja. Metsänomistajana minulla oli tiedonnälkä ja halusin oppia hoitamaan metsääni itse. Raivaussahan kanssa metsässä vietetty aika on parasta nollausta arjesta mitä tiedän. Kiven päällä istuessa haavan lehtien havinaa kuunnellessa aika pysähtyy.

Päiväkotimaailma vaihtui perhetyöhön Kangasalle, jossa työskentelin vajaa 7 vuotta. Perhetyön aikana opiskelin lastensuojelun ammatilliset opinnot sekä mielenterveys- ja päihdetyön syventävät opinnot. Sydämeni on aina ollut heikoimman ja vähäosaisten puolella. Noihin opintoihin liittyvän opintovapaan työskentelin asunnottomien ja päihdeongelmaisten parissa. Kokemus oli antoisa ja erittäin silmiä avaava ja opetti ihmisyydestä paljon. Niin ja opiskelinhan Tampereen kesäyliopistossa eläinavusteisen valmentajan pätevyyden.

Viimeisenä vuotena Kangasalan kaupugilla perhetyö alkoi käydä raskaaksi, huomasin, ettei viikonloppu enää riittänyt työstä palautumiseen. Tuolloin aloin miettimään voisinko tehdä vielä jotain muuta, psyykkisesti vähemmän kuormittavaa.

Googlaamalla omia jalkaongelmiani löysin koulutuksen jalkojenhoidon ammattitutkinnosta. Kuvauksen koulutuksesta luettuani olin vakuuttunut miten tämä koulutus oli kuin minulle tehty. Tässä sitä nyt ollaan jalkojenhoidon ammattilainen ja yrittäjä.

Rakastan työtäni ja niitä kohtaamisia joita saan kokea. Pyrin tekemään hoidon aina perusteellisesti. Jos vastaan tulee jotain mitä en tiedä, otan selvää. Näin paljon en ole saanut positiivista palautetta ja kiitollisuutta osakseni koko elämäni aikana, mitä olen yrittäjyyteni aikana saanut kokea. Toivottavasti saan tehdä tätä työtä loppu työurani.

JalkaHarmonia nimi syntyi, kun mietin ihmistä kokonaisuutena. Olen päässyt tavoitteeseeni, kun asiakas totesi minulle hänen jalkansa hoidettuani, ”Tämähän hoiti samalla päätäni”.

Kohtaaminen ja kosketus, kaksi asiaa joille kokemukseni mukaan iäkkäät ihmiset antavat arvostusta. JalkaHarmonian motto onkin ” Kosketus säilyy muistona iholla”.